Kuvaus
Joy Regwan: Painting My Own Colours
CD
TWINCD242, Stupido Records, 2021
Julkaistu 20.8.2021
1. Baby Bloom
2. Thank you
3. Life sucks
4. Painting
5. Invisible tears
6. Southern bird
7. Light I’m all yours
8. The end
Levyarvio
Joy Regwan: Painting My Own Colours
Stupido
Julkaistu: 21.08.2021
Arvostelija: Mika Roth, desibeli.net
Joy Regwan räjäytti omasta mielestäni potin keväällä 2020, kun suomenkielinen Tästä taivas alkaa -debyyttialbumi summasi matkan vuoden 2015 esikoissinkusta aina korona-päiviin saakka. Olen sittemmin hieman katunut, etten antanut kiekolle sen kenties ansaitsemaa viidettä tähteä, sillä orgaaninen, rokkaava, tarinoiva ja huumaava albumi oli – ja on tietysti edelleen – todellinen muotovalio.
Vuosi 2021 tuo tullessaan Regwanin toisen pitkäsoiton, jolla kieli on vaihtunut englanniksi. Samalla taustoilla on tapahtunut järisyttäviä muutoksia, kun folkahtavien ainesten sekaan ovat ilmestyneet trip hopahtavat koneet ja urbaanien öiden cool viileys. Auringonkukkapellot ovat vaihtuneet kaupungin puistoihin ja mausteena nautittu western-soundi tulisempiin ja kaukaisempiin makuihin. Painting My Own Colours onkin mitä selvin julistus: se näkee menneen yhtenä sivuna ja tulevan toisena, eikä aika voi kulkea kuin eteenpäin.
Eikä siinä mitään, sillä konerytmeistä ryhtiä saava Invisible Tears soi kuin lähtisi lentoon Tori Amosin koneella, josta on saatu vielä ykkösluokan paikat. Herkästi akustisesta kitarasta tukea hakeva Thank You särkee tahollaan sydämen kauneudellaan, kuten tekijä vain osaa. Regwanin tyylin tunnistaakin vaivatta yhä, se on vain muuntunut, kasvanut, kehittynyt – ehkäpä jalostunutkin. Ei ihme, että nämä kyseiset kappaleet on valittu myös sinkuiksi.
Terävää päätä edustaa korvissani myös Life Sucks, jonka naksuttavat soundit ja syvät rytmit on ohjelmoitu tanssilattioille – ja silti Regwan saa vedettyä kappalettaan kohti taide popin perinteisempiä riemukaaria, juuri sopivasti. Jos pohdin esikoisen kohdalla, että miltä jotkin kipaleet kuulostavaisivatkaan englanniksi, niin tällä erää huomasin miettiväni parin numeron mahdollisia suomenkielisiä versioita. Light I’m All Yours on melankoliassaan niin raastava, että se puhuu kyllä yli kielirajojen. Baby Bloomin lämpö hehkuu myös vahvana, oli kieli sitten mikä tahansa.
Painting My Own Colours maalaa nimensä mukaisesti Regwanin omilla väreillä, jotka lisäävät ja syventävät tähän asti syntynyttä kuvaa. Vain tulevaisuus osoittaa, kuinka paljon sävyjä liittyy tulevina päivinä, viikkoina ja vuosina mukaan, ja mihin suuntaan ne kääntyvät, mutta jälleen huomasin puntaroivani neljän ja viiden tähden välillä. Jos nyt jätetään se viimeinen tähti edelleen varalle.
****
