Kuvaus
Various Artists: Vähän multaa päälle – Fonal Records –kokoelma
LP
FR-87LP, Fonal Records, 2012
Kokoelma
A
1. Riemuvoitto Motelli Skronkle
2. Presidentin miehet Motelli Skronkle
3. Oi veljet Pekko Käppi
4. Nauha VOR024 Ville Leinonen
B
5. Buddiman Death Hawks
6. Kukkien Guantanamo Bay Tuusanuuskat
SOUNDI » UUTISET »
Henry Rollins kertoo, miten meni suomalaiseen levykauppaan ja löysi hämmentävän aarreaitan
Saku Schildt 23.3.2021
Nyt kelpaa paukutella hieman henkseleitä! Henry Rollins avasi levykokoelmansa aarteita Discogsin blogissa, ja mitä mies kaivoikaan esille? Suomalaisia levyjä. Eikä nyt puhuta Hanoi Rocksista, Nightwishista tai muista yleisimmistä bändeistä, mitä maailmalla on tapana nostaa Suomesta esille, vaan pienen Fonal Recordsin kummajaisbändeistä.
”Olin muistaakseni vuonna 2012 Helsingissä keikalla. Kiertuemanagerini kertoi minulle hyvästä levykaupasta lähistöllä, joten menin katsomaan. Se oli pieni kauppa ja näytti selvältä, että omistaja todella tunsi alansa”, Rollins kirjoittaa.
”Minua on alkanut kiinnostaa sellainen kokeellinen noise-drone-musiikki. Aloin selata levyjä hyvin kiinnostuneena niiden kansikuvista. Monet niistä näyttivät olevan käsin luetteloituja pikkupainoksia, mikä teki niistä vielä kiinnostavampia. Kysyin, voisiko kauppias sottaa yhtä niistä. Pian sellaista upeaa outoutta alkoi tulla kaiuttimista. Hetken päästä musiikki lopetettiin ja melkein saman tien vieressäni ollut kaveri huokaisi: ’luojan kiitos’.”
Rollins kyseli lisää kummista yhtyeistä, joista yhdestäkään hän ei ollut kuullut aikaisemmin ja joiden nimiä hän ei edes osannut lausua. Kävi ilmi, että kysymyksesssä olivat ainakin sellaiset nimet kuin Kemialliset ystävät, Tomutonttu ja Tuusanuuskat. Rollins osti summamutikassa ison läjän kauppiaan valikoimia alan levyjä, eikä se ilmeisesti ole jäänyt miehen ainoaksi hankinnaksi tältä saralta.
”Tässä vaiheessa en enää osaa sanoa, montako levyä olen hankkinut Suomesta. En osaa lukea paljoakaan levyjen teksteistä enkä osaa aina sanoa, mitä instrumentteja niillä käytetään, pidän nämä asiat mieluummin mysteereinä”, Rollins kirjoittaa.
”En tiedä, olisinko koskaan löytänyt tätä musiikkia, jos en olisi mennyt siihen levykauppaan. Tämä on varmaan hienointa musaa, mihin olen tavallaan vahingossa kompastunut.”
Mahtava tarina! Sami Sänpäkkilä on varmaan ilahtunut tästä.
