Kuvaus
Antti Nylén: Paita / The Shirt
Kirja
ISBN 9789522681362, Savukeidas, Suomi, 2015
Pehmeäkantinen, kuvitettu, 150 sivua
Paita – The Shirt on valokuvausharrastukseni tähän asti merkittävin ja oudoin seuraus. Elokuussa 2014 kuvasin 87 itselleni tuttua ja tuntematonta ihmistä yllään Morrisseyn esiintymispaita vuodelta 1984. Kirja sisältää nämä kuvat ja lyhyen selittävän jälkisanan.
The Smiths soitti kesällä 1984 Provinssirockissa sunnuntain viimeisenä esiintyjänä. Keikan lopussa Morrissey heitti – noista ajoista lähtien säilyneen tapansa mukaan – yleisöön paitansa, valkoisen naisten polyesterpuseron, jossa oli mustia kukka- tai lehtikuvioita, ja tuli uudelleen lavalle päällään samanlainen paita, jossa värit olivat käänteiset. Tämä musta paita esiintyy kirjassani. Keikan jälkeen muuan herkkävaistoinen ja rohkea fani marssi nimittäin backstagelle ja kysyi Morrisseylta, saisiko hänen paitansa. Morrissey antoi. Vajaat kolmekymmentä vuotta myöhemmin tapasin tämän fanin, Marko Helistön, joka mainitsi paidasta minulle, ja kohta suunnitelmani oli valmis.
Paita – The Shirt edustaa valokuvakirjan kituliasta ja huonosti ymmärrettyä lajia. Mustavalkoiset kuvat on painettu yhdellä värillä (joskin musteessa on 20 % reflexblue-sinistä). Osa arkeista on selvästi painettu liian vähällä musteella, siitä harmaus. Se on minun silmissäni kirjan ainoa vika. En ole mistään kirjastani yhtä varauksettomasti ylpeä. Paita on myös yritykseni vapautua sanojen tyranniasta, puhua ilman niitä, välittämättä siitä kuunteleeko tai ymmärtääkö kukaan. Olen loputtoman kiitollinen niille kymmenille ihmisille, jotka kirjaani osallistuivat, kukin omine motiiveineen, joita en kysellyt.
Kuvasin kahdella Canonin FD-rungolla Foman mustavalkofilmille pop-up-studiossa, jossa seinät olivat auttamatta liian lähellä. Jouduin käyttämään 35 mm:n laajakulmalinssiä, ja monissa kuvissa näkyvää salamanjalkaa ja muita epäolennaisuuksia oli mahdotonta rajata pois, mutta lopulta niille tuli kokonaisuudessa merkitys ja tehtävä: kaikki ”mallit” ovat paitsi samassa paidassa, myös samassa paikassa, eivät nimettömässä ja kliinisessä fotograafisessa avaruudessa. En halua peitellä harrastelijamaisuuttani, mieluummin alleviivaan sitä.
Alkuperäiset 18×24 cm:n hopeagelatiinivedokseni reprosi Tuomo-Juhani Vuorenmaa, ja kirjan suunnitteli Jorma Hinkka. Kirja rahoitettiin osittain Mesenaatti.me:n joukkorahoituskampanjalla.
