Kuvaus
Astrid Swan: Hits (Pavement for girls)
CD
SOL001, Soliti, 2011
1. Cream of Gold
2. Shady Lane
3. Gold Sounds
4. Box Elder
5. Major Leagues
6. Blue Hawaiian
7. Zurich Is Stained
8. Grounded
9. Here
Astrid Swanin musiikki on ollut etenkin Spartan Picnicistä (2008) lähtien siinä määrin moniaineksista ja kypsyteltyä, etteivät vahvatkaan vaikutteet ole lyöneet läpi joka säkeestä. Siinä mielessä Hits on mielenkiintoinen yritys kääntää 1990-luvulta periytyneen Pavementin musiikkia tytöille. Pavement lienee Astridin yleisön valistuneimmalle kerrostumalle kaikkea muuta kuin vieras, ja yhtye on siitäkin kiitollinen kohde, että se säilyi läpi taipaleensa paitsi teemoiltaan moniarvoisena myös itsepäisesti omaleimaisena. Nämä piirteet tekevät Hitsistä poikkeuksellisen avoimen ikkunan pätevän lauluntekijän tulkinnanlahjoihin.
Ote materiaalista on tukeva, tulkinta yksiulotteista mutta oivaltavaa. Swan riisuu heti kärkeen Cream Of Goldin räiskyvistä rummuista, epätarkasti tapaillusta kitarasta sekavine intervalleineen ja löytää särömeren alta satumaisesti polveilevan hymnin. Hän kokoaa Shady Lanella Stephen Malkmusin laulusta ja kitarariffistä uudelta maistuvan melodianpätkän ja porautuu sitten syvälle Gold Soundz -singlen välinpitämättömyyteen ja intohimoon korostaen edukseen jälkimmäistä. Major Leagues -kohokohta hidastuu urbaanisti heliseväksi tuutulauluksi laulavine syntetisaattoreineen ja saa poikkeuksellisen tunnepitoisen latauksen esittäjältään.
Metodi on selkeä: Swan purkaa Pavementin raita kerrallaan atomeiksi ja veistelee luurangoista toiminnallisen typistettyjä muotoja, jotka ovat esikuvilleen velkaa vain olennaisimman. Samalla löytyy Pavementin liian usein ylenkatsottu hauraus. Välillä se tahtoo kuitenkin hukkua: jos tulkinnallisuus on Hitsin vahvuus, sovitukset jättävät huoneeseen paikoin kylmän kaiun. Metallisesti kalkattavat rytmit, eteeriset syntetisaattorit ja kehysmäiset kitarat jättävät enemmän tilaa kuin mielikuvitus pystyy täyttämään, ja digitaalisen jäinen tuotanto riitautuu vasten muutoin yksityiskohtaisen herkkää esitystä.
– Soundi 8/2011
