Kuvaus
El Primitivo: Bigfoot
10″ mini LP
EDLP2121, Talsti Records, Finland, 2021
33 RPM, 300 kpl:n rajoitettu painos
A1: Anemones (Valkovuokot)
A2: Warpath
A3: Genocide (Link Wray cover)
B1: Bobodrillo
B2: YBGSYM
B3: Sasquatch
B4: Tivolimix
Rajatapauksia – Punnitsematonta puhetta
Kirjoja, levyjä, jotain muuta
El Primitivo – Bigfoot
Julkaistu: 23.4.2021 | Kirjoittanut: Mika
Dynaaminen toimittajaduo Esa Kuloniemi ja Hemmo Päivärinne on tehnyt nimellä El Primitivo Bigfoot-nimisen kymppituumaisen alkukantaista musiikkia. Kaikkein rankimmilta 1950-60-lukujen vaihteen surf-instrumentaaleilta kuulostavaa musiikkia, joka silti on El Primitivon omaa. El Primitivo on kuin debyyttilevynsä julkaissut The Hypnomen olisi tehnyt syntiä Link Wrayn ja Dick Dalen kanssa, ja sen seurauksena synnyttänyt lehtolapsen, jonka kummisetä on Bo Diddley. El Primitivon melodioissa kuuluu myös slaavilainen kaiho, joten luultavasti tuon lapsen alulle saattanut rakkauden teko on tapahtunut suomalaisen tanssilavan läheisyydessä olleessa rantakoivikossa.
Bigfoot kertoo ilman sanoja huiman tarinan kahdesta nuorukaisesta, McCullochista ja Dudehillistä, jotka joutuvat Sasquatch-nimisen ihmisapinan vangiksi. Tarina on kirjattu levyn takakanteen. Sen verran hämärää tekstiä se on, että en tiedä kannattaako sitä lukea samalla kun kuuntelee levyä. Ehkä ainakin ensikuuntelu kannattaa tehdä oman mielikuvituksen varassa… Bigfoot on paitsi tarinaltaan, myös Vilunki 3000n tekemiltä kansiltaan kuin 50-luvun amerikkalainen b-luokan kauhuelokuva. Eli aivan sairaan tyylikäs.
El Primitivossa Päivärinne soittaa rummut ja muut kilkuttimet, Kuloniemi kaiken muun. Kitarat, bassot ja sitarit. Kuloniemen toiseen instrumentaaliorkesteriin Emola-Hatsina String Bandiin verrattuna El Primitivo on silkkaa rokkia, helppoa kuunneltavaa. Tässä ei flirttailla eri tyylien kanssa, vaan painetaan valitulla surf-linjalla alusta loppuun.
El Primitivo esittää huikaisevan hienoa, ajatonta musiikkia. Juuri sitä musiikkia, jota pystyn kuuntelemaan missä ja milloin vain, täysin mielialasta riippumatta. Se on minulle samaa sarjaa kuin southern soul, AC/DC ja delta blues. Irrallaan ajan ja paikan kahleista. Tällaisen tavaran varaan olen rakentanut oman, kenties kuvitteellisen, musiikillisen identiteettini.
Esa Kuloniemi alkaa lähestyä eläkeikää, mutta vauhti ei hyydy. Kuloniemi on aina osannut valita hyvät yhteistyökumppanit, tai hyvät yhteistyökumppanit ovat valinneet hänet. Sen todistaa jopa hänen puolisonsa ja poikansa. Kuloniemen viimeisen viiden vuoden aikana eri kokoonpanojen kanssa tekemät levyt kertovat sen tosiasian, että bluesministeri elää uransa kenties huikaisevinta kukoistuskautta. Kuusikymmentäkolme on uusi alle kolmekymmentä.
