Kuvaus
Väinö Karjalaisen ensimmäinen soololevy Birch Bark Letter kutsuu
kuuntelijan pysähtymään. Jo nimi, tuohikirje, vihjaa levystä, joka
on syntynyt perinnemaisemissa ja vie kuulijan suomalaiseen luontoon.
Karjalainen tunnetaan muusikkona, äänittäjänä, miksaajana ja
tuottajana. Hänen käsialaansa kuullaan muun muassa isänsä J.
Karjalaisen, Arpan ja Ursus Factoryn levyillä. Basistina hän soittaa
Tiisussa sekä Pekka Laine & The Enchantedissa, ja televisiosta hänet
tunnetaan MTV3:n Levyraadista.
Monelle saattaikin tulla yllätyksenä Karjalaisen viehtymys
ambient-musiikkiin. Levyn äärelle pysähtyessä se tuntuu kuitenkin
nopeasti luontevalta. Tässä puhuu ihminen, jonka suhde ääneen,
taiteeseen ja yksityiskohtiin on ollut koko ajan syvä, vaikka se on
aiemmin kuulunut muiden levyjen taustalla. Taiteilijuus on Karjalaiselle
myös perintöä, ei taakkaa vaan kieltä, jota hän puhuu nyt omalla
äänellään.
Birch Bark Letter on luonnosta ammentava kokonaisuus, jossa ääni
asettuu tilaan ja tekee pienistä muutoksista suuria. Vesi, valo ja
hiljaisuus tuntuvat musiikissa lähes fyysisinä, ja mukana on myös
suomalaisen maaseudun konkreettinen lämpö, pellot, puu ja
turvekattosaunojen maailma.
Myös tuohikirjeellä on konkreettinen taustansa. Birch Bark Letter
viittaa tuohikirjeeseen 292, Novgorodin alueelta vuonna 1957 löydettyyn
tuohisuikaleeseen, jota pidetään vanhimpana tunnettuna
itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettuna tekstinä.
Ambient-musiikissa kappaleet ovat usein pitkiä ja hitaasti avautuvia,
mutta tässä ne ovat tietoisesti tiiviitä, ikään kuin fragmentteja
paikoista, teemoista ja havainnoista. Ajatus on sama kuin
tuohikirjeessäkin. Se on katkelma jostain toisesta ajasta,
konkreettinen jälki, joka kantaa enemmän kuin ensisilmäys antaa
ymmärtää.
Karjalainen kuvaa levyn estetiikkaa termillä, joka tuntuu hänestä
osuvammalta kuin ambient, environmental music.
“Pidän environmental music -termistä, jota on käytetty japanilaisen
esi-ambientin yhteydessä. Se kuvaa hyvin Birch Bark Letterin tunnelmaa:
levy on syntynyt Suomen luonnosta ja vedestä, ja se on tarkoitettu
kuunneltavaksi niissä samoissa tiloissa.”
Levyn sävellykset ovat syntyneet perheen pienellä saaristomökillä
veden äärellä, Karjalaisen omalla studiolla Vallilassa sekä samassa
keltaisessa talossa, jossa hänen isänsä saa usein inspiraationsa.
Työtapa on ollut improvisoiva ja kollaasimainen: sattumaa, ideoita ja
kenttä-äänitteitä, jotka asettuvat vierekkäin kuin luonnon omat
kerrostumat.
Koko levy on rakennettu huolella, yksityiskohtia myöten. Sen huomaa
myös masteroijan valinnassa. Birch Bark Letterin masteroi Greg Obis.
Obis tuli Karjalaiselle vastaan alun perin arvostetun amerikkalaisen
kokeellisen laulaja-lauluntekijän Maria BC:n Spike Field -levyllä,
jossa herkkä laulu ja akustiset sävyt avautuvat ilmavaan äänitilaan.
Sama orgaaninen ote tekee vaikutuksen myös toisessa ääripäässä, MJ
Lendermanin indierock-albumilla Manning Fireworks, joka oli yksi vuoden
2024 ylistetyimmistä levyistä.
Albumi kumartaa japanilaisille ambient-tekijöille Hiroshi Yoshimurasta
Satoshi Ashikawaan ja Ryuichi Sakamotoon sekä amerikkalaisen Ernest
Hoodin Neighborhoods-klassikolle, jossa arjen äänet, maisema ja
muistijäljet asettuvat musiikin rakenteeksi. Silti kaiken lähtöpiste
on suomalainen luonto, ennen kaikkea vesi.
Birch Bark Letter ilmestyy tiistaina 28. huhtikuuta rajoitettuna
vinyylipainoksena ja suoratoistopalveluissa. Spotifyssa levystä
julkaistaan vain “Partial Reflection of Light (In Water)” sekä
albumin focus-raita. Rajaus on tietoinen ele, jolla Karjalainen haluaa
herättää keskustelua Spotifyn poikkeuksellisesta valta-asemasta
Suomessa.
